Pro Sophie ry


Tervehdys rakkaat sophielaiset,  

” Punertaa marjat pihlajan, kuin verta niissä ois, on kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois...” Kaunis vanha ja tuttu laulu on mielessä, kun katselen syksyyn kaartuvaa luontoa. Pieni haikeus kaihertaa - kesä meni taas kerran nopeasti. Kesä on aina hartaasti odotettu ja tänä vuonna ymmärsimme erityisen hyvin, miten tärkeä kesän aika on. Saimme hetken hengähtää ja melkein unohtaa koronan tuomat haasteet ja pelot. Kevään ja vielä kesänkin aika oli erilainen kuin ennen: vähemmän matkustelua, vähemmän kontakteja, enemmän hiljaisuutta.

Ehkäpä tietynlainen hiljentyminen on joskus välttämätöntä. On hyvä pysähtyä, pohtia sekä omaa että muiden elämää - nähdä tarkemmin ja syvemmin. Ajatusten ei tarvitse olla korkealentoisia, mutta voi kysyä välillä itseltään: onko tämä minun elämääni, onko näin hyvä. Syvän tunteen ja kosketuksen on saanut myös ihan arkisiin asioihin. Läheisiä ja ystäviä ei ole voinut tavata eikä halata. Halaus ei olekaan vain rutiininomainen puristus vaan suurta läheisyyttä, jota kaipaa.

Selviydyimme keväästä hyvin. Se johtuu osittain siitä, että olemme kuuliaisia, luotamme päättäjiin, olemme sinnikkäitä ja kärsivällisiä. Nämä kaikki ovat tärkeitä ominaisuuksia, jotka voi ja ehkä on pakkokin ottaa jälleen käyttöön, jos joudumme toisen korona-aallon koettelemiksi. Suuri huoli ja myötätunto on ollut niitä perheitä ja lapsia kohtaan, joilla jo lähtökohtaisesti elämä ja elämän hallinta on hukassa. Kuntien talous on heikoissa kantimissa ja mietityttää, miten saadaan kurottua umpeen kevään etäopetuksen tuomia aukkoja. Nyt jos koskaan tarvitaan ylimääräisiä opettajia, ohjaajia ja koulukuraattoreita paikkaamaan aukkoja, joita syntyi kevään aikana.

Syrjäytymisvaara on erityisen suuri juuri niillä lapsilla ja nuorilla, joiden lähtökohdat ja omat voimavarat ovat heikot esimerkiksi sairauden, oppimisvaikeuksien, kiusaamisen, varhaislapsuudessa koetun köyhyyden tai vanhempien ongelmien vuoksi. Nyt voi toivoa, että päättäjillä on viisautta ymmärtää ja nähdä, mikä on olennaista: jokainen lapsi ja nuori ansaitsee hyvän kasvualustan ja mahdollisuudet löytää oman paikkansa elämässä ja yhteiskunnassa. Osa lapsista ja nuorista tarvitsee siihen erityistä tukea.

Pro Sophiessa olemme myös joutuneet olemaan kärsivällisiä. Suunnitelmat syksyn perinteiseen Avoimet Ovet -teatterin tilaisuuteen on ollut pakko laittaa jäihin ja jäädä odottamaan parempia aikoja. Kaikki muutkin jäsentilaisuudet siirtyvät, sillä haluamme, että pysymme terveinä. Mutta onneksi voimme olla aktiivisia koulun suuntaan. Syksyn osalta suunnitelmissa on tukea oppilaiden toiminnallisen pajapäivän onnistumista. Lisäksi yhdistys tukee koulun taidekilpailua, jossa suunnitellaan ja toteutetaan Sophien koulun aitaan graffiti. Lahjoitamme myös kaikille Sophie Mannerheimin koulun uusille oppilaille, opettajille ja avustajille kirjamme Olipa kerran outo siili. Koulun aikuisten työtä tuemme lahjoittamalla asiantuntijaluennon henkilöstön ehdottamasta aiheesta.

Sophie Mannerheimin koulun rehtori Marja-Liisa Autio viestittää yhdistyksellemme: ”Syyslukukausi Sohvissa on jälleen alkanut vauhdikkaan mallikkaasti. Uusi koulurakennuksemme on osoittautunut tilojen suhteen monipuoliseksi ja turvalliseksi korona-ajan lähiopetuksen järjestämisessä. Suunnittelimme turvallisen kouluarjen sujumiseksi aikataulutukset ruokailuun ja välitunneille menoa varten sekä jokaiselle luokalle oma opiskelutilan ja solun, jossa suurin osa toiminnasta tapahtuu.” Lisää rehtorin ajatuksia löydät nettisivuiltamme www.prosophie.fi osiosta Kuvia ja välähdyksiä Toivon sinulle oikein hyvää syksyn aikaa ja terveyttä sekä kiitän siitä rakkaudellisesta tuesta, jolla voimme auttaa heitä, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa.

Terveisin Pirjo-Riitta