Pro Sophie -yhdistys järjesti 30.9. mieliinpainuvan illan jäsenilleen sekä sairaalakoulujen opettajakunnalle ja toiminnasta kiinnostuneille. Illan ohjelmassa puhuivat tekniikan tohtori Helena Åhman mielen johtamisesta ja filosofian maisteri Marsa Luukkonen sanoilla vaikuttamisesta.
 
”Tämä on tunnemittari!” vastasi pieni poika sairaalakoulun rehtorille, kun tämä vieraili luokassa ja hämmästeli jännää laitetta pojan pöydällä. ”Laitan siihen aina helmen siihen kohtaan, missä väsyttää, ärsyttää tai on hyvä olla.” Jäin miettimään, kuinka paljon mukavampi meillä kaikilla olisi olla, niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa, jos jokaisella olisi oma, näkyvä tunnemittari. 
 
Monesti tunteet jäävät käsittelemättä eikä niiden ratkaisevaa merkitystä ymmärretä. Tunteita kannattaa siitä huolimatta yrittää säädellä, vaikka niitä ei voikaan täysin hallita. Elämässä ja työelämässä kehittyminen edellyttää tunteiden tunnistamista ja tietoista rakentamista. Uutta ajattelua ja selkeämpää tekemistä voi syntyä juuri tunteiden rakentamisen kautta, kun vaikutamme toistemme kokemuksiin. Kaikissa kouluissa pitäisikin opettaa erityisesti ajattelun taitoa ja painottaa tunteiden osuutta enemmän.
 
Voimme suunnata huomiomme tietoisesti johonkin ja syventyä siihen. Aivomme ovat rutiineja poimiva koneisto, joten ajattelu kannattaa ”pakottaa” tietoisesti uusille radoille, sellaisille, joita emme yleensä vaihtoehdoiksi huomaa. Mitäpä jos aloittaisimme vaikkapa muuttamalla omaa asennettamme uteliaammaksi ja suhtautuisimme kaikkiin ihmisiin kuin uusiin jännittäviin tuttavuuksiin? Heistä voisi löytyä lisää kerrassaan upeita asioita.
 
Myönteisyys edistää oivallusten syntymistä. Aivoille kannattaa kuitenkin varata mahdollisuus työstää asioita riittävän pitkään: miettiä, unohtaa ja palata asiaan uudelleen. Erilaiset ajattelutavat tuottavat erilaisia lopputuloksia: siksi asioita kannattaa katsoa erilaisista näkökulmista, niin kokonaisuuden kuin yksityiskohtienkin kautta, sekä loogisesti päätellen ja intuitioon luottaen ja niin myönteisten kuin kielteistenkin seurausten kautta.
 
Erilaisuutemme vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme ja ymmärrämme sanoja. Kieli on myös se, joka virittää mielen. Sanavalintammekin vaikuttavat toistemme tunteisiin, joten ei ole yhdentekevää, käytämmekö esimerkiksi nuoresta ihmisestä ilmaisua aktiivinen lapsi vai suulas kakara.
 
Ymmärrettävyyden vaaliminen on erittäin tärkeää viestin perillemenon varmistamiseksi. Hienoja muotisanoja ja turhia vierassanoja kannattaa välttää, eli vaikkapa motivoinnin sijaan voi konkreettisesti kannustaa ja maanläheisesti innostaa muita mukaan — näin tunnekin välittyy paremmin. Konkreettiset asiat saavat kielen kehittyessä myös kuvaannollisia merkityksiä, joten lapsiin voi nykyään esimerkiksi panostaa.
 
Etenkin netissä lukijat ovat monenlaisia, eikä kirjoittaja voi tietää, mistä syystä ja millainen lukija sivuille tulee ja mistä kohdasta hän tekstin aloittaa. Tekstin pitää siis olla selkeää alustaa loppuun. Silloin siinä kirkastuu viestin ydinsanoma. Sanat ovat voimakkaita vaikuttamisen välineitä.
 
Hanna Salminen, viestinnän valmentaja