Istun luennoilla, seminaareissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa korvat höröllä ja teen innokkaasti merkintöjä mustakantiseen Moleskine-muistikirjaani. Niitä on täyttynyt jo monta, ja niihin on kertynyt uskomaton määrä sanastoa ja kapulakielisiä lausahduksia puhujapönttöjen puppugeneraattoreilta. En siis aina kirjoitakaan muistiin esiintyjien yleviä ajatuksia vaan toinen toistaan mielikuvituksellisempia kiertoilmauksia sekä tyhjänpäiväisiä mainos-, muoti- ja konsulttisanoja. Toisin sanoen kerään kielikolumniaineistoa. Ja sitä kyllä piisaa, vaikka osa puhuu ihan asiaakin ja jopa ymmärrettävästi.

            Olin vastikään esittelytilaisuudessa, jossa kerrottiin muun muassa, että "keskiössä ovat strategiset ja horisontaaliset kokonaisuudet", "tarkastelu on ilmiölähtöistä toimijalähtöisyyden sijaan", "avainkysymyksiin kuuluu kehitys indikaattoreiden valossa" ja että "seuranta on prosessi". Substanssia luvattiin "kehittää, edistää, selvittää, sujuvoittaa ja vastuuttaa substanssiosaajien toimesta". Samat tekstit sekä luettiin ääneen että näytettiin täyteen ahdetuilta Powerpoint-dioilta. Olin lähinnä tyrmistynyt. Miten olisin voinut tulkita oikein, ymmärtää käytännön tasolla ja muistaa tällaista tekstiä?

            Ihmettelen usein tällaisissa tilaisuuksissa, miksi nykyisin pitää aina sanoa substanssi eikä täsmällisesti joko sisältö tai aines, globaali eikä maailmanlaajuinen tai yleismaailmallinen, eskaloitua eikä laajentua, kiihtyä tai voimistua, prioriteetti eikä etuoikeus, ensisijaisuus tai tärkein asia, innovaatio eikä keksintö, uudistus, uusi menetelmä tai uusi idea, resurssit eikä keinot, voimavarat tai mahdollisuudet, substanssiosaaja eikä asiantuntija? Muodikkailla vierassanoilla on usein monta vaihtoehtoista merkitystä suomeksi, joten ne sumentavat viestiä.

            Miksi omaansa pitää mainostaa joka mutkassa dynaamiseksi, edelläkävijäksi, johtavaksi, avoimeksi, läpinäkyväksi, aidosti ystävälliseksi, oikeasti edulliseksi ja asiakaslähtöiseksi? Olenko asiakasomistaja vai omistaja-asiakas? Mitä tarkoittaa ajatus "olemme muuttuneet entistä asiakaslähtöisemmiksi kyetäksemme arvolupauksemme pohjalta ilahduttamaan asiakasta"? Keitä tällaiset mainossanat ja strategisten suunnitteluvisioiden tahtotilalauseet palvelevat?

            Visiot, missiot, agendat, haasteet, tahtotilat, tiekartat, toimijat, lisäarvot, kestävät kehitykset, yhteiskuntavastuut, tavoitettavuudet ja voimaannuttamiset vilahtelevat puheissa ja kirjoituksissa kyllästymiseen asti, ja jälkikäteen ei ole kummoistakaan mielikuvaa itse asiasta ja sen esittäjän taustayhteisöstä. Toimialasta riippumatta kaikki yhteisöt vaikuttavat ihan samanlaisilta. Eikö siis jo olisi aika puhua ytimekkäin ja ymmärrettävin sanoin ja lausein?

            Monimutkaisilla ilmauksilla peitellään asioita monista eri syistä: "Yritys on haavoittanut asiakkaitaan emotionaalisen komponentin suhteen." "Kasvun painopistettä siirretään nousutalouksiin." "Yritys saneeraa sata työpaikkaa." "Tarjoamme asiakkaillemme käänteisen rahoitusratkaisun." " Kiinalaisista koulutetuista on tullut muutoksen agentteja ja kasvun draivereita." "Yritys kohtasi luottovastuutapahtuman." Yhdysvaltalaisella sijoittajagurulla Warren Buffettilla on tällaiseen vaikeaselkoisuuteen hyvä vastaisku: hän sijoittaa vain sellaiseen liiketoimintaan, jota hän ymmärtää!