Pro Sophie ry

 

Tervehdys rakkaat Sophielaiset,
”Muumipeikko seisoi ja katseli, kun Nuuskamuikkunen pakkasi telttansa.
-Viivytkö kauan poissa? hän kysyi.
-En, sanoi Nuuskamuikkunen - ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä taas ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti! ”
 
Voisiko tuon ajan kulun paremmin kuvata - juuri oli kevät ja nyt on syksy. Päivät ja viikot menevät kummallisella tavalla, aina on maanantai ja sitten perjantai, eikä välissä tunnu olevan mitään. Sama homma jatkuu kuukausien ja vuosien kohdalla. Toisaalta myös tämä korona-aika, kaikki eristäytyminen, tietynlainen kiireettömyys ja hiljaisuus antavat tunteen, ettei tapahdu mitään eikä saa oikein mitään aikaiseksi. Tuntuu kuin aika menisi hukkaan. En usko kuitenkaan, että aikaa voi haaskata, mutta kyllä aikaa voi nautiskellen tuhlata.
 
Nyt on kuitenkin tunne, että mennään kohti parempaa - näkyvissä on valoa ja värien eri sävyjä. Minulla on hyvä ja kiitollinen mieli siitä, että yhdistyksenä olemme voineet tukea sairaalakoulun oppilaita ja koulujen henkilöstöä koko koronakauden ajan, vaikka fyysinen yhteys onkin puuttunut ja puuttuu edelleen, koska koulut eivät voi vielä ottaa vieraaksi koulujen ulkopuolisia henkilöitä. Entiseen tapaan olemme tukeneet esimerkiksi taito- ja taideaineita perinteisillä stipendeillä sekä ylimääräisellä lahjoituksella, jolla toteutettiin koulun piha-aitaan Kettu-aiheinen muraali. Taideteos on ilon ja ylpeyden aihe oppilaille.

Sairaalaopetusväelle on järjestetty psykososiaalisia taitoja tukevaa koulutusta striimattuna. Samat kolme asiantuntijaluentoa ovat olleet myös jäsenistömme katsottavissa. Nyt syksyn alkaessa koululaiset ovat koulussa ja se on tärkeää. Koulunkäynti antaa raamit ja turvalliset aikuiset ympärillä tasapainottavat elämää. Opetustyö kouluissa koronan aikana on ollut haastavaa, ja vaikka nyt on tiettyä helpotuksen tunnetta, kirittävää riittää. Lapsen ja nuoren elämässä vuosi ja kaksi on pitkä aika, joten ammattikasvattajien työ vaatii erityistä paneutumista ja osaamista.
 
Pro Sophiessa kannamme huolta sairaalakouluja käyvien lasten- ja nuorten pärjäämisestä, mutta myös opettajien jaksamisesta. Haasteita on paljon ja opettaja on tärkeä: opettaja opettaa, tukee, kannustaa, kasvattaa - oikeastaan opettajan ajatellaan saavan ihmeitä aikaan. Yhdistyksen tavoitteena on ollut pitkään tukea valtakunnallisesti sairaalaopetusta. Koronan myötä jotain hyvääkin, sillä olemme voineet tarjota kaikkiin Suomen sairaalakouluihin opetustyötä ja työssä jaksamista tukevia koulutustapahtumia.
 
Tänä syksynä tarjoutuu taas ihana mahdollisuus. Marraskuussa järjestetään valtakunnalliset sairaalaopetuspäivät. Päivien ohjelma tuntuu niin oikealta kuten esimerkiksi seuraavat aiheet: Koronan vaikutus lapsiin ja nuoriin, Syömishäiriöt, Lapsen sairastuminen ja traumakokemus, Lapsen ja nuoren kohtaaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen, Asperger oppilaan koulupolku, Nuoren kehittyvät aivot ja päihteet.


Ihan valtavan iso kiitos teille sophielaiset kaikesta tuesta. Nyt juuri on hyvä mieli, kun voimme taloudellisesti tukea sairaalakouluja ja tarjota huipputärkeää koulutusta opetus- ja kasvatustyön tueksi. Ilokseni voin kertoa, että jäsenemme pääsevät myös seuraamaan linkin kautta sairaalaopetuspäivien luentotarjontaa marraskuussa.
 

Kiitos, kun olet mukana. Voi hyvin ja nauti kauniista syksystä!
 
Pirjo-Riitta
puheenjohtaja